Nina ja salaperäinen vellikuppi
Vellikuppi? Nina Petelius-Lehto lupasi viedä meidät vellikupille. Mutta miksi hän seisoo Naukion koulun pihalla Kuusaalla – onko koulun keittolassa ehkä jokin erityinen muistorikas ruoka-astia?
Nina johdattelee meidät entisen kansakoulunsa pihasta jyrkkää polkua salaperäiseen paikkaan. Siellä on viidakkomaista kasvillisuutta, jonka lajit Nina intohimoisena puutarhurina tietysti tuntee.
Hän palaa lapsuutensa leikkeihin, jotka kuulostavat välillä aika hurjilta. Vattanahkajuttu esimerkiksi: hän ryömi niin syvälle kivien koloon, ettei päässyt pois kuin peruuttamalla. Vatsanahka raapiutui kiviin.
Koska Naukionvuori on meille aikuisille liian vaikeakulkuinen, ajamme autolla sen laelle eli Kuusaan sairaalan takapihalle.
Jyrkkä rinne on erotettu turva-aidalla, ja syystäkin. Tuonne jos putoaisi. Mutta onpas mahtavat näköalat yli Kuusankosken!
Kurkimme niin pitkälle kuin uskallamme ja näemme vihdoin kuuluisan vellikupin. Se on korkean kivipaaden päälle muotoutunut laakea allasmainen syvennys, tosiaan kuin jättiläisen vellikuppi.
Siellä Nina ja muut lapset aikoinaan makoilivat.
”Ihan täys roskaa ja risua”, Nina päivittelee.
Ai niin. Pirkka, josta hän puhui koulun pihalla ja joka opetti hänet nyrkkeilemään, oli hänen veljensä, joka tunnetaan paremmin nimellä Pirkka-Pekka.
Myös Nina vaihtaa sujuvasti roolia puutarhurista ja koirankasvattajasta Kouvolan teatterin näyttelijäksi.