Salaperäinen lampi
’Keskellä Kouvolaa on salaperäinen lampi. Sinne on vaikea osua sattumalta. Se on piilossa, kuten moni muukin Kouvolan jännittävistä paikoista.
Kuusaanlammen rantaan pääsee keskustan suunnasta Ahlmannintien kautta. Ohitamme poliisin tekniikkakeskuksen ja jätämme auton vanhan puruvaraston viereen. On epävarma olo. Saako tänne mennä? Onko tuo puomi käytössä? Pitääkö sitä totella?
Ruohikossa kiemurtavat ruostuneet kiskot, vanha pistoraide.
Kaikkialla on hylätyn oloista, tyhjiä tynnyreitä lojuu pusikoissa, betonisia säiliöitä makaa ojassa. Haisee oudolta. Rannassa on vehreä niitty, mutta mansikoita ei tee mieli poimia.
Kauempana on lahonneita laiturirakennelmia, vedessä törröttää puisia tolppia. Lampi, tai pikemminkin Kymijoen pullistuma, on toiminut aikoinaan puutavaran säilytyspaikkana.
Joskus 1960-luvulla tulimme isän kanssa tänne opettelemaan autolla ajoa kuplavolkkarilla. Jääradalla alaikäisetkin saivat kokeilla ajamista aikuisten valvonnassa. Entisaikaan täällä uivat Kouvolan varuskunnan sotilaat.
Ja kuten monella muullakin paikalla Kouvolassa, Kuusaanlammella on valoisa puolensa. Vastapäinen ranta on raivattu, ja soma talorykelmä kohoaa rinteessä.
Talvisin jäälle on aurattu pakkasten salliessa retkiluistelurata ja perustettu jääurheilukeskus. Muitakin suunnitelmia ja ehdotuksia lammen elvyttämiseksi on viritelty.
Rantaruovikosta ilmestyy vene. Mies soutaa, koira istuu keulassa. Airot kolahtelevat. Mies jää ihailemaan maisemaa, ja vesipisarat kimaltavat tippuessaan aironlavasta lampeen.