Jaakonpuisto

Jaakonpuiston tuntevat jo monet lapsisukupolvet. Joskus 60-luvulla puistotäti vahti siellä lapsia, jotka tuotiin muutamaksi tunniksi hoitoon.

Karusellin alle jäi helposti jalka jumiin, ja pyöriessä tuli paha olo. ”Keltainen penkki on oksennuspenkki”, moni muistaa vieläkin.

Oli hienoa, kun puisen kiipeilytelineen tilalle tuli rautainen kaari. Huippujuttu oli kahluuallas. Se poikki kulki silta, jonka ali mahtui sukeltamaan.

Vappuna keräännyttiin puistoon kuuntelemaan konserttia soittolavalta. Jännitti, onko tarpeeksi lämmin, jotta voi pukea polvisukat.

Jaakonpuistossa on taas soittolava, jolla pidetään kesäkonsertteja. Entisten leikkijöiden lapset ja lapsenlapset ajelevat liikennepuistossa. Kahluuallaskin on, mutta ihan kuin se olisi siirretty uuteen paikkaan. Ainakaan sillan ali ei mahdu enää sukeltamaan.