Löytöretki kaupunkiin, joka tunnetaan ennen kaikkea ratapihastaan.

”Seuraavana Kouvola!” Kuulutus junassa kertoo, mihin ollaan tulossa – useinhan Kouvolaan saavutaan junalla.

Jos tullaan Helsingin suunnasta, on ylitetty Korian silta ja Kymijoki. Vasemmalla näkyisi vanhojen puutalojen kortteleita, mutta moni ei huomaa niitä. Katse kiinnittyy valtavaan betonikolossiin, joka tunnetaan Pohjola-talona. Monille se symboloi nykyistä Kouvolaa.

Jos matkustaja jatkaa itään, hän näkee lisää betonia: virastotaloja ja hallintorakennuksia. Näin hänelle jää kuva Kouvolasta betonikaupunkina. Risteysasema, maan suurin ratapiha, hän ehkä muistaa kuullensa. Vanhemman sukupolven miehille Kouvola on inttikaupunki.

Jos matkustaja kuitenkin nousee junasta ja lähtee tutkimaan Kouvolaa, hän yllättyy. Kaupunki on nykyisine liitoskuntineen täynnä vanhaa ja uutta historiaa, jotka me Kouvolassa syntyneet ja asuvat tunnemme, kuka paremmin, kuka huonommin.

Löytöretkeilimme meille tutussa kaupungissa, kiertelimme lapsuuden leikkipaikkoja, kurkistelimme pihoihin ja porttikäytäviin. Kuljimme kaupungilla ja maaseudulla.

Paljastamme parhaat näköalapaikat, jännittävimmät äänet ja salaiset reitit. Kävimme tietysti Pohjola-talossakin – ihailemassa, miten kauas sieltä nkyy.

Kerromme omia tarinoitamme ja annamme entisten ja nykyisten kouvolalaisten kertoa.

Olemme kumpikin kotoisin Kouvolasta: valokuvaaja Marja Seppälä on paluumuuttaja, joka asuu perheineen Kouvolassa Kymijoen varressa. Toimittaja Leena Härkösen on työ vienyt muualle, mutta hänkin on pitänyt juurensa tiukasti Kouvolassa.

Projekti alkoi vuodenvaihteessa 2010-11 ja jatkuu edelleen.

Tervetuloa Kouvolaan!

Marja Seppälä ja Leena Härkönen